Näin työterveys vähentää sairauspoissaoloja

Sairauspoissaolot näkyvät suoraan yrityksen arjessa: sijaisjärjestelyinä, viivästyneinä toimituksina ja kasvavana kuormituksena muulle henkilöstölle. Sairauspoissaolojen arvioidaan maksavan kansantaloudelle noin viisi miljardia euroa vuodessa, ja yksi poissaolopäivä voi maksaa yhteiskunnalle 257–420 euroa.

Sairauspoissaoloihin voi vaikuttaa. Kun työterveyshuolto toimii suunnitelmallisesti ja yhteistyö työnantajan kanssa on tiivistä, poissaolot voivat vähentyä selvästi. Tässä artikkelissa käydään läpi, millä konkreettisilla keinoilla työterveys vähentää sairauspoissaoloja ja miten pienikin yritys voi ottaa nämä käytännöt osaksi omaa arkeaan.

Miksi sairauspoissaolot kannattaa ottaa vakavasti

Lakisääteinen työterveyshuolto on pakollinen kaikille työnantajille, joilla on palkattua henkilöstöä. Sen tarkoitus ei ole vain täyttää lain vaatimus, vaan tukea työntekijöiden työkykyä niin, että poissaolot eivät pitkity tai toistu tarpeettomasti.

Kun poissaoloja seurataan säännöllisesti yhdessä työterveyshuollon kanssa, kuvioita alkaa hahmottua: toistuvatko poissaolot samalla henkilöllä, samalla osastolla tai samaan aikaan vuodesta. Tämä tieto on arvokasta, kun mietitään, mihin varhainen tuki kannattaa kohdistaa.

Osa poissaoloista liittyy myös arkisiin ajoituksiin, kuten maanantaisin painottuviin lyhyisiin poissaoloihin, joita on nostettu esiin muun muassa kuntatyönantajien aineistossa. Tällaiset kuviot eivät välttämättä kerro yksittäisen työntekijän terveydestä, vaan koko työyhteisön kuormituksesta tai käytännöistä. Juuri siksi tilastojen säännöllinen läpikäynti työterveyshuollon kanssa kannattaa, sillä se auttaa erottamaan yksilöllisen tuen tarpeen laajemmasta kehittämiskohteesta.

Varhainen puuttuminen on tehokkain yksittäinen keino

Työterveyslaitoksen mukaan työpaikoilla kannattaa sopia selkeät toimintatavat ja raja-arvot sairauspoissaolojen seurantaan, esimerkiksi kolme 1–3 päivän poissaoloa kolmen kuukauden aikana. Kun raja-arvo ylittyy, käynnistetään varhaisen tuen keskustelu esihenkilön, työntekijän ja tarvittaessa työterveyshuollon kesken. Keskustelusta kirjataan muistio, jossa sovitaan kehittämiskohteista ja seurannasta.

Varhaisen tuen ajatus on yksinkertainen: mitä aikaisemmin työkyvyn heikkeneminen huomataan, sitä paremmat mahdollisuudet on estää tilanteen paheneminen pitkäksi sairauspoissaoloksi. Tämä vaatii, että esihenkilöt uskaltavat ottaa asian puheeksi matalalla kynnyksellä, ja että työterveyshuoltoon pääsee nopeasti, kun tarve tunnistetaan.

Työn muokkaus voi olla parempi ratkaisu kuin sairausloma

Sairausloma on paikallaan silloin, kun se on välttämätön, mutta se ei ole aina ainoa eikä paras vaihtoehto. Monissa tilanteissa tuki- ja liikuntaelinvaivoissa, mielenterveyden haasteissa tai pitkäaikaissairauden jälkeisessä työhön paluussa työn tilapäinen muokkaaminen tukee toipumista tehokkaammin kuin täysi poissaolo. Käytännössä tämä voi tarkoittaa etätyön lisäämistä, työtehtävien väliaikaista järjestelyä toisin tai työajan lyhentämistä sovitulle jaksolle.

Tämä edellyttää, että työterveyshuolto ja esihenkilö keskustelevat konkreettisista vaihtoehdoista, eikä ainoana työkaluna käytetä sairauslomaa. Kun vaihtoehtoja on tarjolla, työntekijä pysyy usein kiinni työelämässä myös haastavamman jakson aikana, ja paluu täyteen työkykyyn on sujuvampaa.

Moniammatillinen tuki tuo tuloksia

Parhaat tulokset syntyvät, kun työterveydessä on käytössä moniammatillinen tiimi: lääkäri, työterveyshoitaja, fysioterapeutti ja psykologi, jotka koordinoivat tukea yhdessä. Erityisesti mielenterveyteen liittyvissä poissaoloissa nopea pääsy lyhytpsykoterapiaan tai digitaaliseen omahoitoon on osoittautunut tehokkaaksi.

Miten pääsee alkuun

Käytännössä liikkeelle pääsee muutamalla konkreettisella askeleella. Ensin kannattaa sopia työterveyshuollon kanssa selkeä toimintasuunnitelma, jossa on määritelty, millä perusteella varhaisen tuen keskustelu käynnistyy. Sen jälkeen esihenkilöille kannattaa antaa selkeät ohjeet siitä, miten työkykyyn liittyvä huoli otetaan puheeksi, jotta keskustelu ei jää yksittäisen esihenkilön oman rohkeuden varaan.

Kolmas askel on varmistaa, että työterveyspalveluun pääsee nopeasti myös silloin, kun tarve tulee yllättäen, esimerkiksi digitaalisen ajanvarauksen tai etävastaanoton kautta. Kun näistä kolmesta osasta, suunnitelmasta, esihenkilöiden osaamisesta ja nopeasta saatavuudesta, huolehditaan yhtä aikaa, sairauspoissaolojen vähentäminen ei jää vain hyväksi aikomukseksi vaan näkyy ajan myötä myös tilastoissa.

Yhteenveto

Työterveys vähentää sairauspoissaoloja tehokkaimmin silloin, kun toiminta on ennakoivaa ja suunnitelmallista. Olennaista on seurata poissaoloja ja sopia selkeät puuttumisen rajat, käydä varhaisen tuen keskusteluja matalalla kynnyksellä, hyödyntää työn muokkausta sairausloman vaihtoehtona sekä varmistaa nopea pääsy tarvittavaan hoitoon, myös mielenterveyden tukeen. Kun nämä käytännöt rakennetaan osaksi lakisääteistä työterveyshuoltoa, sairauspoissaolot vähenevät ja henkilöstön työkyky säilyy vahvempana.